keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kissanpäiviä

Hänen Armonsa The Kalle tervehtii alamaisiaan.


Meidän Kalle on neiti,  jos poikakissasta voi näin sanoa. Minulla on aina ollut kissa/kissoja mutta tällaista persoonaa ei koskaan aiemmin. Tämä kissa on narsisti. Jos sitä ei huomata, se irrottaa vaikka keittiön kaapeista alalistat tai hyppii (kirjaimellisesti) päin ovea tai läsähtää kahvipöydän herkkujen keskelle, kunnes kaikkien huomio kiinnittyy vain ja yksin Häneen. Jos meidän tyttökissalla onkin karmean kova ääni mutta muuten hän on hyvin kiltti, ujo ja vaatimaton,  niin tämä herra miukuu pennun tapaan ( kuulostaa aivan tismaalleen Paavo Pesusienen Kari -etanalta) mutta käyttäytyy kuin tyranni. Ninni ei viihdy sylissä, tulee kyllä lähelle nukkumaan. Kalle taas tulee syliin kun haluaa, olet valmis tai et, hyppää siis vaikka lattialta olkapäälle ja pitää kiinni.


Kalle ei ollut kuvaustuulella, katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :).Tästä kuvauksesta rangaistaan alamaisia, tai ainakin tuijotetaan pitkään ja hartaasti sillä "tietyllä katseella". 


Mutta onhan nuo lemmikit vaan ihania. Vaikka monesti manaan tätä karvalandiaa minkä kaksi kissaa ja yksi koira saavat aikaiseksi, en vaihtaisi poiskaan.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kukkapolvisukkaa menneeltä vuodelta

Nämä polvisukat päätyivät tyttärelle, vaikka alun perin niistä piti tulla minun sukkani. Ehkäpä alitajuntaisesti ajattelin kuitenkin enemmän tytärtäni, koska valitsin sukkiin hänen lempparivärejään.

Kunhan tästä joskus kuntoudun, niin haluan tällaiset myös itselleni. Tuo Dropsin Karisma on ihanan pehmoista jalassa, ja värikin on kauniin rauhallinen.



Tehty: 10-11/2014
Lanka: Drops Karisma, väri oliivi, ja luonnonvalkoinen 7-veikkaa
Malli: Oma
Puikot: 3,5
Kulutus: 172 g
Koko: n. 38-39

Edelleen minun harrastukset jatkuvat lukemisen parissa, ja tietysti fysioterapiaa sekä jumppaa. Uusia käsitöitä ei voi vielä ajatellakaan, mutta yritän olla kärsivällinen, ja uskon että se vielä palkitaan. Onneksi pääsen näkemään muiden ihanuuksia, ja ainahan sitä voi suunnitella mitä kaikkea kivaa tekee sitten joskus.

Viime viikolla oli tyttärellä Vanhojentanssit, joten jännitystä ja toimintaa on riittänyt ilman käsitöitäkin. Äiti taisi jännittää enemmän kuin tytär. Minullahan oli tarkoitus neuloa tyttärelle iltapuvun seuraksi viitta, mutta nyt se jäi tekemättä ja harmitti ihan vietävästi. Pääasia kuitenkin, että tyttären tanssit sujuivat loistavasti ja hän oli todella kaunis.

Aurinkoisia päiviä Sinulle!
toivottaa Kati

perjantai 6. helmikuuta 2015

Katsaus menneeseen: Pitkät polvisukat

Tässä on yksi todella pitkään kestänyt polvisukkaprojekti. Valitettavasti sukat eivät ole vieläkään ihan valmiit, koska nuo kukat on kiinnitetty koruneulapohjaan, ei siis ommeltu sukkaan. En tiedä onko tuo huono vaihtoehto, koska kukat saa helposti siirrettyä haluamaansa kohtaan. Itse en pysty ompelemaan kukkia kiinni, joten olkoon nyt näin. Sukat neuloin siis jo syksyllä lähes valmiiksi. Käsiongelmat aiheuttivat etten pystynyt tekemään loppuun, saati päättelemään lukuisia lankoja. Näiden sukkien saaja on joutunut odottelemaan sukkiaan todella pitkään, ja nytkin ne lähtevät valitettavasti "puolivalmisteina" maailmalle.


Alemmassa kuvassa näkyy nuo värit paremmin. Tuohon valepalmikkoresoriin saa halutessaan laitettua helposti nauhat.


Lankana näissä on Novitan 7-veljestä, puikot oli 3,5 ja lankaa kului n. 180-185 grammaa. Itse pidän näiden sukkien värityksestä kovasti. 

Tänään kävin fysioterapiassa ja sain kyynärpäähän sekä olkapäähän oikein soman limenvihreät kinesioteippaukset. Jos se tästä lähtisi pikku hiljaa helpottamaan, matka tulee varmasti olemaan pitkä, mutta pääasia on että jossain vaiheessa minulla on toimiva käsi.