maanantai 13. toukokuuta 2013

Tarina jatkuu

Ensin tämä hieman pelokkaan näköinen otus ilmestyi omenapuun oksille. Se oli hyvin kaukana kotoa ja hyvin yksinäinen.


Kaikki oli uutta ja ympäristö ihan outo, joten pingviiniotus päätti hieman levähtää tammenoksien suojassa.


Hetken päästä uteliaisuus kuitenkin voitti, ja pieni pingviiniotus lähti kipittämään pikkusydänten sekaan.


 Matka taittui kohti kivikkoa.



 Koska siellä oli selvästi jotain mielenkiintoista.



Mikä ihmeen otus tuo on, mietti pikku pingviiniotus. Onkohan se vaarallinen?


Varovasti se hivuttautui lähemmäs. Pöllönpoikasta pelotti, se ei ollut koskaan nähnyt mitään tuollaista. Turvapaikkaa etsien se lennähti teranssin pöydälle.


Hetken nuo kaksi tarkastelivat toisiaan. 


Mitäköhän tässä pitäisi sanoa, mietti pingviiniotus.


Kuule, oltaisiinko kavereita?


The End

1 kommentti:

Rakastan kommentteja, joten olen todella iloinen jos jätät viestin käynnistäsi. Olet lämpimästi tervetullut uudelleen.

Toivoo Kati