tiistai 29. joulukuuta 2015

Joululahjasukat

Äitini rakastaa punatulkkuja ja punaista väriä. Siitä se ajatus sitten lähti. Tuo punatulkku on mukailtu Käsitöiden taikaa -bloginssa tehdystä piposta jossa siis venäläinen punatulkkumalli. Ihan samanlaista en tehnyt, mutta aika lähelle, eli kiitokset sinne ideasta. Ja lintu on siis tehty silmukoita jäljitellen.

Resori helppoa valepalmikkoa ja muutenkin tässä mennään niukoilla kuvioilla, kun oli tarkoitus, että tirppa on pääosassa. Toisessa sukassa on luonnollisesti myös punatulkku, mutta tuo näre on ehkä vähän erilainen (mentiin ihan mutu-tuntumalla). Tässä sukat ovat suoraan puikoilta, eli en ole höyrytellyt tms., vaikka jonkinlaista suihkautusta kenties kaipaisivat. Uskon, että äitini kuitenkin piti lopputuloksesta, oli sileät tai ei.


Lanka: Punainen on Laurin Villalankaa, muut Novitan 7-veikkaa
Puikot: 3,5
Lankaa kului: 151 g
Koko: n. 38-39

Eikä nämä tähän jääneet....

maanantai 28. joulukuuta 2015

Jouluinen kukka-asetelma rengasvuokaan

Tänä vuonna päädyin kokeilemaan kukka-asetelman tekoa. Tämä oli hauskaa ja vieläpä varsin edullista puuhaa. Pohjana minulla oli vanha kakkuvuoka (kirppikseltä á 2,50 kpl , kyseessä on rengasvuoka). Olin ostanut kolme valkoista hyasinttia jo aiemmin, hintaa en muista, mutta olivat edullisia. Jäkälät, kävyt ja puolukanvarvut omasta pihasta /metsäretkeilyn tuliaisia. Tuohon rengasvuoan keskustaan laitoin lasinaslustan ja tuikun. Lasialusta on jostain Lidlin jälkiruuasta jääneitä, ja sopi tähän tismalleen.



Lopputulos oli mielestäni ihan onnistunut ja näitä teen varmasti jatkossakin. Pitää vaan keksiä tuon hyasintin tilalle joku muu pieni kukka jos lahjaksi laittaa, monille kun hyasintin tuoksu on turhan voimakas. Pääsiäiseksi tähän vuokaan syntyy sitten ihan toisenlainen asetelma.

Itse noudatin tänä vuonna joululahjoissakin pitkälti "itsetehden" -ideologiaa, joten lahjaksi lähti käsintehtyjä sukkia, kakkuja yms.Lisäksi koska tämän tontun aikataulu oli niukka ja käsitöitä olin pystynyt tekemään suhteellisen vähän, lahjaksi lähti myös lahjakortteja joilla saa lapaset/sukat tai muuta pientä.  Saattaahan se olla, että kaikki eivät tykkää, mutta itse olen sitä mieltä, että joulun idea toteutuu paremmin näin. Nyt kun ei ole enää pieniä lapsia, niin lahjamäärät ovat muutenkin järkevämpiä. No yhdet sukat unohdin, ja pojalta tulikin kommentti, että kaikki muut sai sukat paitsi hän.....ja hän tahtoisi myös. Pakko oli alkaa neulomaan kiireen vilkkaan.

Jouluisiin puuhasteluihin kuului myös suodatinpussikranssi. Siitä enenmmän tuolla toisessa blogissani, mutta aika mukavan näköisiä nämäkin.



lauantai 5. joulukuuta 2015

Tontun töissä

Hyvää Itsenäisyyspäivän aattoa, jos näin voi sanoa. Tällä hetkellä neulepuikot on taas viritetty "taajuudelle" ja toimin tontun töissä. Tämä tarkoittaa, että näytettävää olisi, mutta toisaalta niitä ei voi vielä julkisesti näyttää. Aikamoinen pattitilanne. Jotta saan blogiin edes jotain, niin laitetaan yksi tällainen todella huono kuva :), tämähän ei paljoa paljasta....

Tuossa kuvassa näkyy varsi suorana, mutta oikeastihan se pidetään käännettynä. Voin vakuuttaa, että lopputuloksena on oikein mukavan pehmeät ja lämpimät tossut. Näihin laitan vielä pohjiin Sinellistä ostamani "jarruaineen" niin ei tarvitse liukastella.


Lanka: Drops Nepal
Malli: Drops 156-55
Puikot: 5
Lankaa kului 147 g
Koko: 38-40

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Merenkulkijat

Täytyy saada jotain eloa tähänkin blogiin. Neulomiseni on edelleen varsin maltillista, mutta aika pikkuhiljaa jotain valmistakin syntyy. Tässä näytille Merenkulkija-sukat. Tämä upea malli on ehdottomasti miesten sukkien suosikkini, ja näitä olenkin joskus urakoinut koko suvulle. Alla linkki TiiQ:n loistavaan ohjeeseen. Taas kerran kiitokset sinne, olet huippu!!



Malli: Merenkulkijasukat by TiiQ
Lanka: Novitan 7-veljestä
Koko: n. 42-44
Puikot: 3,5
Kulutus: 145 g

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Barbie -kakku

On jotain mitä en koskaan tehnyt tyttärelleni kun hän oli lapsi. Nyt kun tytär täytti 18 vuotta päätin korjata tuon kauhistuttavan vahingon. Eli näin lapseni aikuisuuden kynnyksellä päädyin tekemään tyttärelleni Barbie -kakun. Koskaan aikaisemmin en ollut moista kokeillut vaikka kaikenlaisia kakkuja onkin tullut väsättyä vuosien varrella.

Kaivoin kaapeista ja autotallista esille vanhoja kuivakakkuvuokia. Ja samalla tein varalle normaalin kakkupohjan :) Sitten rohkeasti kokeilemaan.

Tyylilleni uskollisena työskentelin taas juhlia edeltävänä yönä, eli nämä kuvat on otettu n. klo 01:00.


Nuo pienimmät vuoat on saatu joskus mummolta, lähinnä lasten käyttöön tarkoitettuja. Hyvin toimivat vanhat leipomisvälineet, en voi moittia.



Sokerikakkupohjat onnistuivat ihan kivasti. Kakun täytteenä oli laktoositonta makeaa mansikkarahkaa, lisänä mansikoita, kermaa, tuorejuustoa, vaniljasokeria ja liivatetta. Tämän hässäkän annoin vähän aikaa hyytyä ennen täyttämistä. Tässä vaiheessa hiukan arvelutti, miten tuo melko korkea ja kostutettu kokonaisuus pysyisi pystyssä (siis en laittanut mitään tukitikkuja tms.). Sitten koko torni elmukelmuun ja jääkaappiin hyytymään ja odottamaan seuraavana päivänä tapahtunutta koristelua.  Tässä vaiheessa tuosta yllä olevasta "teoksesta" tuli elävästi mieleen elokuva Kolmannen asteen yhteys.....

Pientä pohdintaa ja pähkäilyä ja epämääräinen möhkäle alkaa saamaan uutta ilmettä.

kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla

Minun ihanainen kakunkoriste lady ei ole barbie vaan ihan kaupasta ostettu tätä tarkoitusta varten tehty torso. Eli tyttöllä on paljas yläkroppa ja alaosassa pelkkä tikku. Yläosaan tein sokerimassasta topin,johon upottelin vähän syötäviä hopeakuulia.



Tässä kakussa jätettiin hienostelut ja massakikkailut sikseen ja koko mekko on tyystin kermaa. Vieläpä ihan tarkoituksella epätasaisesti pikkulusikalla leviteltynä. Ensin levittelin tuon valkoisen osan ja sitten värjäsin kerman vaaleanpunaiseksi ja levittelin vähän reilumman kerroksen.



 Loppukerman värjäsin hitusen tummemmaksi ja pursottelin helppoja ruusukkeita. Valkoisessa osiossa olevat kukkaset on tehty sokerimassasta muotilla. Etuosaan jäi vähän hassusti nuo ruusuketteen noin, mutta tehty mikä tehty, ja en lähtenyt enää korjaamaankaan. Harmittaa vaan, kun näkymättömiin jäi nukelle tekemäni varsin tyylikäs vyösysteemi.


Siinä se sitten oli. Elämäni ensimmäinen Barbie -kakku. Lopputulos ei varmasti ole maailman hienoin, mutta itse olen ihan tyytyväinen. Tämän kakun tekeminen vaati hitusen luovaa hulluutta ja siksi se oli todella hauska tehdä.


Synttärisankari oli mukavan yllättynyt ja ilahtunut, mikä tietysti lämmitti äidin sydäntä. Jääköön se kuva laittamatta missä tytär "nirhasi" kakkulapiolla tämän muotinuken osiksi :) Onhan se vähän haikeaa todeta, että esikoinen on nyt "aikuinen", ihan aikuisten oikeasti.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Ihana kesä, ihana elämä

Olen nauttinut upeista kesäilmoista ihan täysillä. Leppoisaa rentotumista mökillä. Mikä voi olla mukavampaa kuin kuppi pannukahvia, hyvä kirja tai vaihtoehtoisesti kutimet , koira nukkuu jaloissa käyttäen jalkaani tyynynä, hiljaisuus ja  kyllä mieli lepää. Välillä vaihdoin laiturille makoilemaan kutimien ja kirjan kanssa. 



Mökillä oloon kuuluu tietysti olennaisesti saunominen ja ranta. 


Ja kun lämmittelin saunaa, sain lähimetsään näin upean "keinousvan". Onneksi kukaan ei kuitenkaan  soittanut palokuntaa paikalle. Illalla virittelin vilpolan ja olkkarin täyteen kynttilöitä, kuuntelin jotain nostalgiaradiota hiljaisella ja jos olisin osannut, olisin kehrännyt.


Minun rentoutumiseeni kuuluu myös metsissä/luonnossa vaeltelu. Tänä viikonloppuna kohtasin valitettavan paljon hirvikärpäsiä, joita inhoan yli kaiken, eli metsälenkit saattavat hetkeksi päättyä. 

Alla kuvaa Rautjärveltä. Tähän paikkaan palaan retkeilemään ja kuvaamaan viimeistään syksyllä ruskan aikaan. Nämä kaikki kuvat räpsäisin kännykällä, mutta ihan mukavasti onnistuu näemmä noinkin. Rautjärvellä on kaksi laavua ja upea luonto, kalastajille löytyy istutettuja lohia. Mukava paikka. 


Ja olihan tänään vielä koiranäyttely, missä kävin  ihastelemassa kaikenlaisia koiria. Poden ankaraa koirakuumetta ja rotukin on jo päätetty. Toki koiranhankinta ei ole vielä ajankohtainen, kun tuo meidän vanhus tuskin koirakaveria haluaa. Mutta ainahan sitä saa ihailla ja ennen kaikkea tutustua eri rotuihin.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Jämistelyä

Tällaisia helppoja kuvioita jämälangoista.  Ihan hauska lopputulos ja jämälankavarasto väheni taas aavistuksen. Mietin, että näihin sukkiin saattaisi sopia kukkasetkin kaveriksi, mutta toisaalta käytössä pelkiltään kätevämmät.


Lanka: Novitan 7-veljestä jämiä
Puikot: 3,5
Koko: 38-39

Kyllä näillä kelpaa mustikkametsään mennä. Vielä on metsissä muuten aika paljon mustikoita odottamassa poimijaa, eli ei kun sinne. Itsekin olen kerännyt "muiden jämiä", mutta ihan mukavasti saalista on pakastimeen kertynyt. Viikonloput kuluu tiivisti mökillä ja siellä metsässä vadelmia tai mustikoita poimien. Koira nauttii luonnossa liikkumisesta ja minä myös :) Kaupunkiin ei malttaisi tulla ollenkaan. Tämä herkku jatkunee kunnes kohtaan ensimmäiset hirvikärpäset, sitten loppuu minun metsässä liikkumiset hetkeksi. Voiko mitään iljettävämpää ötökkää olla?!?! Hyi olkoon.


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Vihdoinkin pukkaa sukkaa

Tosin ihan tuollaista perussukkaa vaan, mutta jotain kuitenkin. Minun neulomistahti on ollut sellaista max 10 min silloin tällöin. Todella outoa tehdä noin hitaasti ja pakko muistutella itseään lopettamaan, vaikka kuinka olisi hauskaa tehdä.


Lanka: G-B Super Socks (väri 143)
Puikot: 3,5
Koko: n. 38-39
Lankaa kului: 80 g

Ja uskokaa tai älkää, jatkoa seuraa, valmiina on muitakin. Nyt vain maltti on valttia, siis minulla, pakko ottaa rauhallisesti. Sukkien ja muiden tehotuotantovuodet ovat minulta toistaiseksi ohitse. 

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Valmista

Mökkeilyn lomassa piti tulla pikaisesti näyttämään, että juhannukseksi varattu palapeli on myös tehty valmiiksi saakka..


Palailen blogin pariin paremmin loman jälkeen eli heinäkuun lopulla.   Oikein ihanaa kesää kaikille. Vaikka aurinko ei meille juurikaan paista, nautitaan silti kesästä. Kohta kypsyy mustikat ja muut herkut, nam!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannuksen viettoon

Valmistauduin mökkielämään ja juhannuksen viettoon sään mukaisesti. Eli pakkaan lämpimien vaatteiden, villasukkien ja herkullisen ruuan (ja  muiden  herkkujen lisäksi) mukaan itselleni täydellisen selvitymispakkauksen eli:

  • lankaa ja puikot (tosin lanka vaihtui toiseksi kuin kuvassa....)
  • mukavia uusia kirjoja
  • Italian löytö:  eli itselle tuotu tuliainen, aivan ihana 1000 palan palapeli!


Tämän lisäksi meillä on mökillä runsaasti lauta- yms. pelejä yhteiseen ajanviettoon. Sähköjä meillä ei mökillä ole, mutta eiköhän näillä varusteilla pärjätä takan lämmössä rentoutuen ja aromikasta pannukahvia nauttien.

Toivotan kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa juhannusta. Pitäkää itsenne lämpiminä. Nautitaan tästä pitkästä viikonlopusta!

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Matkakertomus / Riva del Garda, osa 1/ Patikointia ja huimia maisemia

Vietimme ihanan loman Italiassa Gardajärvellä, tarkemmin Riva del Gardassa 30.5.-7.6.2015.

Haluan tallentaa tännekin muistoksi muutamia juttuja matkalta, ja toimiihan se samalla lomavinkkinä teille muille. Tässä ensimmäisessä osassa näytän teille "pienen" patikointireitin, jonne päädyimme mieheni kanssa hieman sattumalta. Kannattaa klikata kuvat suuremmiksi, etenkin tuo ensimmäinen toimii ns. karttana.




Lämpöä oli reilut +30 kun lähdimme kävelylle ja jäätelölle Rivan ns. vanhaan kaupunkiin. Sieltä tarkoituksemme oli suunnata Bastionen linnoitukselle. Bastionen linnoistus sijaitsee Monte Rocchetta vuoren juurella ja näkyy kuvassa oikealla.


 Matkalla saimme nauttia näin upeista maisemista. Reitti Bastionen linnoitukselle on helppokulkuinen, toki koko ajan noustaan ylöspäin reilun 200 metrin korkeuteen. 


Bastionen linnoitus on muistaakseni peräisin 1600-luvulta. Linnoitukseen tai sen  raunioihin pääsee tutustumaan ilmaiseksi ja paikan päällä toimii vielä oikein viihtyisä kahvila mistä saa kahvin ja virvokkeiden lisäksi myös suolaista pikkupurtavaa. Palvelu oli todella ystävällistä. 


Alemmassa kuvassa näkyy, miten linnoitusta yritettiin vallata :), eli jotain pientä ötökkäongelmaa sanoisin. No ei vaan, tässä kyse pienestä juksauksesta, tosin tuo kuvan ötökkä on ihan aito, ja kuvasin sen juurikin tuolla Bastionessa, eli mitään kuvankäsittelyä en ole tehnyt. Voitte silti mennä kahville turvallisin mielin, tuskin törmäätte jättikokoiseen ötökkään, huomatkaa pieni epäröinti ;).


Maisemakuvia kahvinjuonnin lomassa. Kyllä näissä mieli lepää. 

Virkistyimme linnoitusta tutkiessamme ja maukkaalla välipalalla ilmeisesti vähän liikaa koska hinkusin jatkamaan patikointia "ihan vähän". Jatkoimme matkaa kahden vajaan vesipullon turvin "hieman" eteenpäin.

Jatkossa polku muuttuikin paikoin varsin haasteelliseksi. Valitettavasti en osannut kuvata niin, että reitin haasteellisuus tuli esille aidolla tavalla, mutta voin sanoa, että kyllä täällä saa hien pintaan ja hengityksen puhkumaan.  Maasto oli paikoin todella jyrkkää ja kivikkoista, ja sai todellakin kavuta oikein kunnolla. Positiivisesti ajatellen. loistavaa pakaratreeniä. Jossain vaiheessa lauloimme mieheni kanssa vanhaa tuttua biisiä " ei polku tää vie mihinkään, nyt sen nään...."

Mutta sitten nämä maisemat saivat unohtamaan pohkeiden pakotuksen. Aivan mielettömän upea luonto monimuotoisine kasvillisuuksineen ja kaikkea mielenkiintoista nähtävää. 

                                                

Reitti Santa Barbaran kappelille mutkitteli aika jännästi. Päädyimme vesiputkien luokse, jotka ovat siis melko kaukana tuosta linnoituksesta. Tässä olemme jo aika korkealla. Yksi reittivaihtoehto olisi jatkunut näiden putkistojen yli, mutta emme tiedä mihin sieltä olisi päätynyt. Tosin, tässä vaiheessa emme oikein tienneet muutenkaan mihin olimme menossa. 

Reilussa 500 metrissä tuli vastaan tällainen maja. Ilmeisesti tämä on kiipeilijöitä varten tehty (?). Tässä olisi ollut loistava paikka syödä eväitä JOS sellaisia olisi ollut matkassa. Täältä löytyi myös WC-rakennus, tosin ei ehkä ihan naisihmisiä inspiroiva, jos nyt kauniisti sanotaan.


Majalta vielä tovi kapuamista niin löytyy koko taapertamisen etappi, eli Santa Barbaran kappeli. Itse en ihan tuonne kappelille pystynyt menemään, koska korkeanpaikan kammoni teki stopin. Harmi sinänsä. 


Tästä alemmasta kuvasta ymmärtänette ehkä syyn miksen mennyt. Maisemat kyllä huikeat, mutta minä en pysty menemään noin korkealle jos siellä ei ole kaiteita tms. turvallisen oloista. 


Santa Barbaran kappelin jälkeen alkaa kuulemma vasta se "haastava reitti", mikä lienee kiipeilijöiden heiniä. Luin, että luvassa olisi mm. 70 metriä pystysuoraa vuoren rinnettä metallitikkaita ylöspäin..... pelkkä ajatuskin huimaa, - ei kiitos.

Itse olen ylpeä, että pääsin näinkin pitkälle, ja tarkoitus on joskus uskaltautua ihan tuohon tasanteellekin. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisimme voineet varustautua patikointiin hieman paremmin. Jossain vaiheessa alkoi itseänikin hieman hirvittämään (ja miestä vielä enemmän), että minä 1-tyypin diabeetikkona lähden tällaiselle matkalle eväänä vajaa pullo vettä...äärettömän vastuutonta minulta, myönnetään. Nooh, loppu hyvin, kaikki hyvin ja mukavaa oli. Upea kokemus jota en vaihtaisi pois. Ja hyväkuntoisena ihan omin jaloin kapusin vuorelta alaskin.

Muille vinkkinä: mukaan reilusti vettä, etenkin jos on kuuma. Lisäksi energiapatukoita tai ihan kunnon eväät. Matkalla on penkkejä missä voi levähtää ja tuolla majalla sitten ihan kunnon pöydätkin missä voi nautiskella eväitä. Hyvät kengät ja esim. sauvat olis hyvät, tuon maaston haasteellisuuden takia. Ja tietysti kannattaa ottaa kamera mukaan. Kappelissa on sisällä kirja mihin voi laittaa nimensä ja omat terveisensä, eli kannattaa ottaa varulta oma kynä mukaan. Moni oli jättänyt kappeliin myös pienen muistoesiin, kuvan tms. Tärkeää on ottaa selvää säästä, vuorilla voi sää muuttua nopeastikin, ja itse en ainakaan haluaisi liukastella noilla poluilla sateella.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Puolivalmiita

Tervehdys pitkästä aikaa

Todistettavasti olen jotain pientä tehnyt, mutta mitään valmista en ole saanut aikaiseksi. Nuo jättimäiset ampparisukat odottavat pesukoneeseen pääsyä (tossuja olen siis huovuttamassa). Pinkeistä pitäisi tulla Reaverset, ja tuo yksinäinen valmis jumppasäärystin odottelee kaveria. Kuvasta puuttuu vielä yhdet pitkät kirjoneulepolvarit, jotka ovat ihan alkutekijöissään.


No ajatellaan positiivisesti. Edelleenkään en pysty tekemään kun pienen hetken kerrallaan, mutta sekin on sentään JOTAIN. En tiedä monen vuoden projekti tämä käsiongelma on, mutta toivoa on ja nyt maltan tehdä sellaisissa 15-30 minuutin pätkissä, enkä niitäkään kun muutaman kerran viikossa.

Jos käsityöt ovatkin jääneet vähemmälle, olen sitten kuntoillut senkin edestä. Meidän iäkäs koira alkaa olla jo sitä mieltä, että voisin reippailla ihan keskenäni. Kaikenlaista muutakin liikuntaa on tullut kokeiltua, ja eiköhän se salikorttikin ole vielä ostettava tämän käsikuntoutuksen takia, vaikken lajia omakseni tunnusta.

Alkukesästä on luvassa vielä kauan odotettu Italian matka, joten ei tämä elämä ole yhtään hullumpaa.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Retkeilyä

Nyt kun olen saanut liikuntakipinän tulee taas kuljettua mahdollisimman erilaisissa maastoissa. Yksi aivan ihana paikka on tässä ihan kodin vieressä. Kulkureitti on paikoin kohtuullisen haastava, mutta maisemat ovat aivan upeat. Sport Trackerin mukaan matkaa tuli reissun aikana kuljettua n. 6 km, tosin välillä olimme GPS:ltä kadoksissa, joten ihan tarkkaa matkaa emme tiedä.

Mutta katsokaa noita maisemia (klikkaamalla isommiksi). Minulla oli mukana jääkahvit ja koiralle vähän omia herkkuja, joten vuoren päällä pidimmme tauon ja  hetken vain nautimme maisemista, sekä upeasta auringosta.



Minulle on korkean paikan kammo, joten ihan lähelle reunaa en uskaltautunut. 



 Mutta aika korkealle kiipesimme. 


 Vuoren rinnettä alas virtasi varsin vuolas puro. Valitettavasti en osannut kuvata sen iloista juoksua paremmin.

 
   
Uskomattoman hyvin Arttu jaksoi reippailla, koiravanhuksella kun on ikää jo yli 11 vuotta. 


Lämmin kiitos ihanasta retkipäivästä myös äidilleni! Ei ole varmasti helppoa kun tytär raahailee mitä kummallisempiin paikkoihin, mutta hyvin Sinä selviät!!

tiistai 31. maaliskuuta 2015

KIN-sukat

Vieläkin näitä viime vuonna tehtyjä sukkia riittää. Tässä KIN-sukat, malli on todella helppo ja näyttävä. Tein vähän pidemmän varren kuin ohjeessa ja kantapään teen aina omalla tavallani.

Suosittelen ehdottomasti kurkkaamaan tuonne Hilpan ihastuttavaan blogiin (linkki tuossa mallin kohdalla alhaalla). En tiedä miten päin voisin Hilppaa kiittää aivan äärettömän, upean mahtavasta mallistosta Langan rytmi, joka on siis saatavilla tuosta linkistä. Kokoelmasta löytyy toinen toistaan upeampia töitä, selkeitä ohjeita ja se on sellainen, että kävisi suoraan kirjaksi. Hilppa on tehnyt aivan valtavan ison työn ja nöyrä kiitos hänelle. Jos tuo joskus julkaistaan kirjana, lupaan sen ostaa vaikka toki minulla on jo mallit tulostettuina ja moni kokeiltuna tai tekolistalla.


Sivukuvaa.


Tehty: 5.-9.10.2014
Lanka: Novita 7-veljestä, väri 563
Malli: KIN-sukat
Puikot: 3,5
Kulutus: 120 g
Koko: n. 38-39

Sitten sairastupapäivitystä. Olen jo neulonut  hieman enemmän ja kun malttaa neuloa vain hyvin pienissä pätkissä vähän kerrallaan, välillä kättä jumpaten niin luulen, että homma voi toimia. Edelleen mukana on fysioterapiaa yms. hoitoja, ja töitä teen vain osan päivää, mutta nyt tuntuu sentään siltä, että ehkä tämä tästä.  Nyt kun vielä työasioita fiksailtiin ja kokeillaan vähän eri juttuja, niin on aika toiveikas olo. Pääsin mukaan projektiin, missä tarjoutui mahdollisuus saada personal trainer -opiskelijan opastusta kuudeksi viikoksi ja luvassa onkin vauhdikasta kevättä, näin luulen.

Nyt toivottelen oikein mukavaa tulevaa aprillipäivää ja pääsiäistä. Nautitaan keväästä ja rentoudutaan kaiken kivan keskellä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Maailman parhaat tossukat

Edelleen mennään viime vuoden käsitöillä. Näistä tossukoista tuli minun omat lempparit. Aivan ihanat jalassa, ei varpaat palele. Ohjeen bongasin Lankahelvetin inspiroivasta blogista (linkki tuolla kuvan alla).   Ensimmäisistä tossuista tuli minun jalkaani turhan pienet joten toisiin muokkasin alkuperäistä ohjetta itselleni sopivammaksi ja esim. kantapäähän neuloin vähän useamman kerroksen. Näistä tuli sitten juuri passelit, ja tossut vain paranevat käytössä. Seuraaviin tossuihin meinaan laittaa tuohon varteen metalli- tms. napit koristeeksi.

Näitä on pakko saada lisää. Nyt olen palannut jo osa-aikaisesti töihin, mutta vielä ei ole suuremman neulonnan aika. Olen kyllä jo hitusen kokeillut neulomista ja vähän kerrallaan pienen pienin annoksin voin jo jotain tehdä.  Paksuja puikkoja en kyllä vielä uskalla kokeilla.

Tehty: 10-11/2014
Malli: Varrelliset huopatossut
Lanka: Novita isoveli (musta) ja Novita Joki (sininen)
Puikot: resoriin 5 ja muuten  7
Lankaa kului n. 150 g (mustaa kului n. 50 g)

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Jämäpolvisukkaa

Vielä näitä vanhoja tekeleitä riittää, joten tässä polvisukkaa viime syksyltä. Näihin olisi tarkoitus vielä tehdä jonkin sortin kukkaa tuohon sukan yläosaan vihreän raidan kohdalle, mutta nyt saavat olla näin.


Tehty: 28.10.-1.11.2014
Lanka: Novita 7-veljestä
Puikot: 3 ja 3,5
Koko: 38-39
Kulutus: 174 g

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kissanpäiviä

Hänen Armonsa The Kalle tervehtii alamaisiaan.


Meidän Kalle on neiti,  jos poikakissasta voi näin sanoa. Minulla on aina ollut kissa/kissoja mutta tällaista persoonaa ei koskaan aiemmin. Tämä kissa on narsisti. Jos sitä ei huomata, se irrottaa vaikka keittiön kaapeista alalistat tai hyppii (kirjaimellisesti) päin ovea tai läsähtää kahvipöydän herkkujen keskelle, kunnes kaikkien huomio kiinnittyy vain ja yksin Häneen. Jos meidän tyttökissalla onkin karmean kova ääni mutta muuten hän on hyvin kiltti, ujo ja vaatimaton,  niin tämä herra miukuu pennun tapaan ( kuulostaa aivan tismaalleen Paavo Pesusienen Kari -etanalta) mutta käyttäytyy kuin tyranni. Ninni ei viihdy sylissä, tulee kyllä lähelle nukkumaan. Kalle taas tulee syliin kun haluaa, olet valmis tai et, hyppää siis vaikka lattialta olkapäälle ja pitää kiinni.


Kalle ei ollut kuvaustuulella, katse kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :).Tästä kuvauksesta rangaistaan alamaisia, tai ainakin tuijotetaan pitkään ja hartaasti sillä "tietyllä katseella". 


Mutta onhan nuo lemmikit vaan ihania. Vaikka monesti manaan tätä karvalandiaa minkä kaksi kissaa ja yksi koira saavat aikaiseksi, en vaihtaisi poiskaan.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kukkapolvisukkaa menneeltä vuodelta

Nämä polvisukat päätyivät tyttärelle, vaikka alun perin niistä piti tulla minun sukkani. Ehkäpä alitajuntaisesti ajattelin kuitenkin enemmän tytärtäni, koska valitsin sukkiin hänen lempparivärejään.

Kunhan tästä joskus kuntoudun, niin haluan tällaiset myös itselleni. Tuo Dropsin Karisma on ihanan pehmoista jalassa, ja värikin on kauniin rauhallinen.



Tehty: 10-11/2014
Lanka: Drops Karisma, väri oliivi, ja luonnonvalkoinen 7-veikkaa
Malli: Oma
Puikot: 3,5
Kulutus: 172 g
Koko: n. 38-39

Edelleen minun harrastukset jatkuvat lukemisen parissa, ja tietysti fysioterapiaa sekä jumppaa. Uusia käsitöitä ei voi vielä ajatellakaan, mutta yritän olla kärsivällinen, ja uskon että se vielä palkitaan. Onneksi pääsen näkemään muiden ihanuuksia, ja ainahan sitä voi suunnitella mitä kaikkea kivaa tekee sitten joskus.

Viime viikolla oli tyttärellä Vanhojentanssit, joten jännitystä ja toimintaa on riittänyt ilman käsitöitäkin. Äiti taisi jännittää enemmän kuin tytär. Minullahan oli tarkoitus neuloa tyttärelle iltapuvun seuraksi viitta, mutta nyt se jäi tekemättä ja harmitti ihan vietävästi. Pääasia kuitenkin, että tyttären tanssit sujuivat loistavasti ja hän oli todella kaunis.

Aurinkoisia päiviä Sinulle!
toivottaa Kati

perjantai 6. helmikuuta 2015

Katsaus menneeseen: Pitkät polvisukat

Tässä on yksi todella pitkään kestänyt polvisukkaprojekti. Valitettavasti sukat eivät ole vieläkään ihan valmiit, koska nuo kukat on kiinnitetty koruneulapohjaan, ei siis ommeltu sukkaan. En tiedä onko tuo huono vaihtoehto, koska kukat saa helposti siirrettyä haluamaansa kohtaan. Itse en pysty ompelemaan kukkia kiinni, joten olkoon nyt näin. Sukat neuloin siis jo syksyllä lähes valmiiksi. Käsiongelmat aiheuttivat etten pystynyt tekemään loppuun, saati päättelemään lukuisia lankoja. Näiden sukkien saaja on joutunut odottelemaan sukkiaan todella pitkään, ja nytkin ne lähtevät valitettavasti "puolivalmisteina" maailmalle.


Alemmassa kuvassa näkyy nuo värit paremmin. Tuohon valepalmikkoresoriin saa halutessaan laitettua helposti nauhat.


Lankana näissä on Novitan 7-veljestä, puikot oli 3,5 ja lankaa kului n. 180-185 grammaa. Itse pidän näiden sukkien värityksestä kovasti. 

Tänään kävin fysioterapiassa ja sain kyynärpäähän sekä olkapäähän oikein soman limenvihreät kinesioteippaukset. Jos se tästä lähtisi pikku hiljaa helpottamaan, matka tulee varmasti olemaan pitkä, mutta pääasia on että jossain vaiheessa minulla on toimiva käsi.